Elämäni joogakesä

Kahden kuukauden kuluttua olen lomalla. Tulossa on varsinainen joogakesä ja olen siitä innoissani. Kesäkuun alussa lähden Kroatiaan, Crikvenicaan viikon joogaleirille. Samalla matkalla olemme muutaman yön Krkn saarella sekä Ljubljanassa. Suunnitelmissa on tehdä myös päiväretki Blediin. Tässä kuvia viime vuoden leiriltä.

Auringonlasku parvekkeeltamme

Vaellusretki Risnjakin luonnonpuistoon

Opatijassa vietimme yhden yön

Kroatian jälkeen joogaohjaajani tulee Helsinkiin viideksi päiväksi pitämään workshopeja. Osallistun tietenkin niihin.

Heinäkuun lopussa on Petri Räisäsen leiri Frantsilassa. Ja heti perään jatkan Visbyhyn, jonne Petri tulee pitämään workshopeja. En ole aikaisemmin käynytkään Gotlannissa, joten odotan innolla tätä matkaa. Tarkoituksena on vuokrata auto muutamaksi päiväksi ja käydä katsastamassa saarta pohjoisessa ja etelässä ja bongata muutama raukki. Elokuun lopulla on vielä viikonloppumatka Kööpenhaminaan Kino MacGregorin joogatunneille. Varsinainen joogakesä siis tulossa ja koko heinäkuu on vielä melkein avoin, ja siihenkin on pari kotimaista joogaleiriä tyrkyllä. Mutta katsotaan niitä sitten fiiliksen mukaan lähempänä ajankohtaa.
Muutama kuva Frantsilasta viime vuodelta.

Valitsin aittamajoituksen

Frantsilan päärakennus

Petri

Jälkiruokaa

"Ihanasti hukassa"

"Maailmalla olin poikkeuksetta onnellisempi kuin Suomessa, riippumatta siitä, olinko töissä, opiskelemassa vai lomalla. Maailmallaolo tuntui merkitykselliseltä itsessään." Näin kirjoittaa Merja Mähkä kirjassaan Ihanasti hukassa ja miten sieltä pääsee pois. Sanat voisivat olla omiani. Takakannessa sanotaan, että kirjan sanoma on selvä. "Myös sinä voi lähteä - ja tulla takaisin." Merja oli matkallaan 543 päivää, puolitoista vuotta. Itse uskallan juuri ja juuri unelmoida muutaman kuukauden Thaimaan matkasta. Sen verran siellä pystyy olemaan yhdellä turistiviisumilla. Rohkeuteni ei edes riitä unelmoimaan suuremmasta. Säälittävää. Onneksi muut uskaltavat, kirjoittavat niistä kirjan luettavaksi meille muille. 

Minun haaveeni on muutaman kuukauden vuorotteluvapaa töistä Suomen pahimpaan pimeän aikaan. Lähtisin lokakuussa, palaisin huhtikuun alkuun. Yksin en matkalleni halua, vaan mieheni kanssa. Haaveenani ei ole käydä kaikissa Aasian maissa, mutta listaani tulisivat Uusi-Seelanti, Australia, Singapore, Malediivit, Thaimaa ja ehkä Sri Lanka. 

"Viimeinen ilta oli tullut. Istuin Meksikon Tulumin rannalla pienen piknikkorin kanssa. --- Valkohiekkainen ranta autioitui hyvän tovin ennen pimeän tuloa, kun viimeinenkin bussi lähti takaisin kaupunkiin. Rannalle ei jäänyt muita. Aurinko häipyi dyynien taakse. Meri oli tyyni. Santa tuntui pyyhkeen alla lämpimältä myöhään yöhön. --- Minä olin tehnyt päätökseni. Minä palaisin Tyynellemerelle. Lopullisesti. Se oli ainoa oikea ratkaisu. Suomessa minulla ei ollut mitään. Kaikki mitä tarvitsin, oli tien päällä. --- Tähdet loistivat kirkkaina. Mietin, miten monessa ihmeellisessä paikassa olin saanut niitä katsella. Yönmustan meren takana oli vanha maailma, Eurooppa ja Suomi, jossa aurinko oli jo noussut. " Olin innoissani Merjan päätöksestä palata maailmalle. Jos hän tekee sen, ehkä minäkin voisin...

"Pari viikkoa paluuni jälkeen katselin ulos ikkunasta. Satoi raskasta suojalunta. Hiutaleet näyttivät lasten paperista leikkaamilta. Ne olivat isoja ja koristeellisia, vähän valuvikaisia ja uniikkeja jokaikinen. Tuttu katu näytti satuelokuvan lavasteelta, paitsi että se oli totta. --- Tiesin, etten lähtisi vähään aikaan minnekään. Olin ollut hukassa, ja päässyt sieltä pois. Elämä toteutuneen unelman jälkeen oli ihanaa, levollista. Kaikki hyvä, mikä siitä seurasi, oli enemmän kuin olisin ikinä uskaltanut pyytää. --- Välillä olen niin onnellinen, että hävettää. " Olin niin pettynyt kirjan loppuun ja Merjan ratkaisuun olla lähtemättä Tyynellemerelle. Olin pettynyt, vihainen ja minua itketti. En uskalla haaveilla puolentoista vuoden reppumatkasta, mutta muutosta ulkomaille haaveilen. Nyt kun Merja ei sitä tehnyt, tuntui, kuin se olisi samalla kielletty myös minulta. 

Helsinki näyttäytyi Merjalle matkan jälkeen uusin silmin. Se tarjosi äkkiä niin paljon kaikkea, hellepäivän Hietsussa, Katajanokan merimaiseman, työmaaruokalan maistuvan ruoan. Pieniä ihmeitä ja kauneutta arkisissa paikoissa. Kysymys oli asenteesta. 

Näen kauneutta ympärilläni, joogaan, meditoin, opiskelen onnellista elämää, arvostan arkea, kaikki asiat ovat hyvin. Mutta samalla rakastan auringon valoa ja lämpöä, turkoosia lämmintä merta. Näitä asioita Suomi niin harvoin tarjoaa. Ehkä olen vielä eksyksissä, ehkä en ole löytänyt itseäni. Minun matkani jatkuvat.