Malediivit

Vilamendhoo

Malediivit ovat minulle ehkä se kaikkein makein matkakohde. Olen päässyt käymään siellä kolme kertaa, mutta kiintiö ei ole täynnä vielä ja saaria on jäljellä. Kaksi kertaa olen ollut saarilla helmikuussa viikon sekä kerran jouluna 11 päivää. Joka kerta olen ollut eri saarella.

 

Helengeli

 Ensimmäinen vierailu oli Helengeli Island Resortiin (North Male Atoll).  Helengeli on pieni saari ja huoneita on vain 50. Sain makoilla rannalla lähes aina aivan yksin, sillä muut asukkaat olivat sukellusretkillä tai jossain, mutta rannalla heitä ei juuri näkynyt. Saarella on spa, uima-allas, ravintola, baari, beach volley -kenttä ja "kirjasto". 

Saapuminen Malediiveille on elämys. Lentokoneesta näkyvät atollit hurmaavat välittömästi ja postikorttien maisemat todentuvat. Monille saarille lennetään vesitasoilla, jotka lentävät suhteellisen matalalla ja näkymät ovat henkeäsalpaavat. Helengelille lento kesti n 30 minuuttia. Koneesta poistuimme keskellä merta olevalle pienelle laiturille, josta oli vielä n 5 minuutin venekuljetus itse saarelle. Jotkut pitävät tätä vesitasolentoa epämiellyttävänä ja onhan koneessa aikamoinen meteli, mutta korvatulpat käyttöön ja valitus pois. Koneisiin mahtuu vajaa 20 henkilöä ja miehistössä on yleensä kaksi henkilöä. Koneet lentävät tiettyä reittiä ja vievät matkalaisia yleensä kolmelle, neljälle eri saarelle. Jos jäät pois vasta viimeisellä saarella, saat kaupan päälle ylimääräisiä laskuja ja nousuja samaan hintaan. Ja hyvä niin, sillä hieman tuosta lennosta maksamaan pääseekin. Vajaa viisi vuotta sitten Helengelille edestakainen kuljetus maksoi n 250€/hlö. Joihinkin kohteisiin kuljetus voi olla yli 500€. 

Eriyadulle kuljetus oli järjestetty pikaveneellä ja matka kesti vajaan tunnin, hinta n 100€/henkilö sinne ja takaisin Malen lentokentälle. Veneet lähtevät aivan lentokentän 
vierestä, joten maissa ei tarvita kuljetuksia. Veneessä oli kuusi matkustajaa ja kaksi 
miehistön jäsentä, enemmänkin porukkaa olisi kyytiin mahtunut. Vaikka hinta oli edullinen 
lentoihin verrattuna, oli tämä ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun saarille siirryn veneellä näin pitkää matkaa. En niinkään tullut merisairaaksi matkalla, kuten jotkut onnekkaat, vaan enemmän pelkäsin veneen hajoavan tai kaatuvan. Kuski ajeli kaasu pohjassa aaltoja päin ja välillä mentiin kyljellään. Pelkäsin todella henkeni puolesta ja tietenkään ei kenneläkään ollut pelastusliivejä päällä. Joitain vuosia sitten eräs turisti kuoli pudottuaan veneestä, joten täysin aiheeton ei pelkoni ollut. Pidin koko matkan lujasti kaiteesta kiinni kaksin käsin. 

Eriyadulla (North Male Atoll) on huoneita 66, joten paikka on mukavan pieni. Tarjolla on huoneita kaksikerroksisessa rivitalossa tavallisten bungalovien lisäksi. Rivitalo on kohtuullisen hyvällä paikalla saaressa ja varsinkin alakerran huoneet eivät juuri bungaloveista poikkea. Hintaansa nähden olisivat ihan kohtuullinen vaihtoehto. Meillä oli kuitenkin normibungalovi saaren koilisrannalla, jossa myös on parempi, leveämpi, kauniimpi ja tuulisempi ranta. Lounaisrannalla tuulta ei ollut juuri lainkaan, joten oleskelu siellä jäi melko lyhyeksi yksinkertaisesti koska oli liian kuumaa ja tukahduttavaa. Eriyadu ei ole luksuspaikka vaikka jouluna huoneesta saikin maksaa riittävästi, mutta Malediiveilla maksaa ellei mene paikallissaarille, joissa emme ole käyneet. Ruoka oli saarella ihan hyvää ja jouluna ja erityisesti uuden vuoden aattona seisova pöytä oli komea. Aamiaisella oli hedelmiä tarjolla hieman nihkeästi, mutta kaikkea muuta löytyi kyllä. Jogurtti tosin oli jotain aivan outoa ja suorastaan pahan makuista. Vaikka Eriyadussa huoneet ovat parhaat päivänsä nähneet, saari muutoin on erittäin viihtyisä. Ranta ja vesi ovat kuten paremmassakin kohteessa, snorklaus- ja sukellusmahdollisuudet ovat hyvät, rantabaari on viihtyisä ja hienolla paikalla. Suosittelen Eriyadua sellaisille, joille aurinko, ranta ja vesi ovat tärkeämpiä kuin hieno hotellihuone tai moninaiset palvelut. Ja sellaisille, jotka eivät ahdistu saaren rauhallisuudesta ja pienuudesta. Minua Malediiveissa viehättää juuri se, että et oikein voi tehdä juuri mitään, vaan sinun on rauhoituttava ja vain oltava. Kuljeskella verkkaiseen tahtiin ympäri saarta, katsella merta ja hiekkaa, lukea kirjaa, tutkia rapujen touhua, tarkkailla lintuja. Olla ja nauttia.  

Helengeli ja Eriyadu olivat pieniä ja rauhallisia saaria, hieman vaatimattomiakin majoituksen osalta. Hieman yleellisempi oli Vilamendhoo (South Ari Atoll), jossa majoituskapasiteetti on 184 huonetta. Saari on huomattavasti suurempi ja tarjolla on monenlaista viihdykettä ja ajanvietettä. Voit pelata jalkapalloa, tennistä, käydä kuntosalilla, vuokrata kanootin yms. Uima-altaita on kolme, ravintoloita neljä, on tarjolla iltaohjelmaa ym. Huoneita on tarjolla maalla ja veden päällä, omalla uima-altaalla ja ilman. Meillä oli perus rantabungalov sekä all inc, joten pysyimme hyvin ravittuina ja nesteytettyinä loman ajan. Vaikka huoneet olivat tyylikkäitä ja tarjonta runsasta, en asettaisi Vilamendhoota Malediivien parhaimmaksi tähänastiseksi kokemukseksi. Ykkössijan vie Helengeli. Johtuneeko siitä, että oli ensimmäinen kokemukseni Malediiveista ja aika on jo kullannut muistot, en osaa sanoa, mutta sen tiedän, että jatkossakin valitsen Malediiveilta mieluummin pienen ja intiimin saaren, kuin hulabaloota tarjoavan monitoimikeskuksen. 

Suunnitelmissani on käydä seuraavan kerran Malediiveilla matalasesongin aikaan lokakuussa. Sään pitäisi silloin olla jo kohtuullinen, pieniä sateita saattaa tulla, mutta lämmintä on normaali +28. Hinnat ovat melko edulliset, ainakin jouluhintoihin verrattuna, joten kohtuullisella panostuksella saataisi päästä nauttimaan melko yleelisenkin resortin antimista. Toisaalta kiinnostaisi kokeilla majoitusta paikallissaarella, jos oikein rohkeaksi uskaltautuisi. Mutta sinne mieluummin korkeasesonkina, koska hinnat paikallissaarilla ovat aivan eri kategoriassa muutoinkin verrattuna turistisaarien hotelleihin.

Kätevimmin Malediiveille pääsee mielestäni Turkish Airlinesilla. Helsingistä Istanbuliin ja sieltä suora lento Maléen n 8 tuntia, kätevää, tehokasta ja helppoa. Olemme lentäneet myös Frankfurtin kautta Condorilla, niin ikään suoralla lennolla, mutta Turkishin aikataulut ovat     jotenkin sopivammat ja jouhevammat. Economyssä on istuskeltu tähän asti, mutta Turkishin business ei ole mahdottoman hintainen. Seuraavaksi toivottavasti siellä makoilemassa samppanjalasi hyppysissä. 

Matkalaukku pakattu

Vielä kaksi viikkoa lähtöön.... Kaikki on jo valmiina, matkalaukku pakattu ja lentopaikat koneesta varattu. Mennessä rivi 4, takaisin kotiin rivillä 2. Juu, kyllä, busineksessa lennetään. Kohteena siis on Koh Lanta Thaimaassa ja perillä olemme kaksi viikkoa. Lämpötilat liikkunevat kohteessa siinä kolmenkympin tietämillä, joten lämmintä on luvassa ja sitä odotetaankin. Matkaan lähden kevyin varaustuksin, vain yksi pieni matkalaukku ja reppu. Topit ja shortsit eivät liikaa tilaa vie.

Kaikki alkoi vuonna 2003

Syyslomalla 2003 olin häämatkallani Curacaolla ja siitä lähtien olen ollut likipitäen jatkuvasti matkakuumeessa. Sitä ennen matkani olivat olleet lähinnä Ruotsiin suuntautuvia matkoja tai työmatkoja Pohjoismaissa, enkä kokenut matkustamista mitenkään tärkeäksi tai antoisaksi. Curacao muutti kaiken. Aurinko ja lämpö keskellä Suomen synkintä syksyä sai aikaan sellaisen piristysruiskeen, josta tulin riippuvaiseksi ja loppua ei näy. Rakastan haaveilla ja suunnitella matkoja, ja usein minulla on matkat varattuina liki vuodeksi eteenpäin. Olisi varmaan pidemmällekin, mutta lentoyhtiöiden nettisivut eivät anna varata ja ostaa lippuja kuin vuodeksi eteenpäin, tylsimykset. Työni vuoksi minulle lankeaa lomia säännöllisesti kuin Manulle illallisia, mutta asiassa on omat huonot puolensa. Loma-aikani eivät jousta ja esim. äkkilähdöt eivät ole juuri koskaan mahdollisia. Palkattomiin vapaisiin työmaallani ei ensisijaisesti kannusteta, joten on tyydyttävä siihen mitä saa. Eikä se monenkaan mittapuun mukaan ole kuitenkaan kauhean vähän edes. Olen siis onnellinen. 

Matkani ovat useimmiten omatoimimatkoja. Muutaman pakettimatkan olen tehnyt, mutta omatoimimatkailu on minulle sopivampaa paristakin syystä. Voin itse valita lähtö- ja paluupäivän, matkareitin ja hotellit. Reittilennoilla on vaan jotenkin parempi tunnelma. Valitsen kohteiksi monesti myös sellaisia paikkoja, jonne ei pakettimatkoja tehdä. 
 

 Curacaolle pääsee todella kätevästi KLM:llä Amsterdamin kautta. Ja vain siis yhdellä vaihdolla. Hotellimme Curacaolla oli Lions Dive & Beach resort. Kelpo hotelli aivan rannalla ja lähellä rantaravintoloita. 









Ihastuin Karibiaan niin, että seuraavana syksynä matkakohteeni oli St. Maarten. KLM lentää sinnekin suoraan Amsterdamista. Paluussa oli välilasku Curacaolle, mutta matka jatkui samalla koneella noin tunnin pysähdyksen jälkeen. Paluumatkamme viivästyi vuorokaudella syysmyrskyjen vuoksi, kun KLM ei lähtenyt lainkaan matkaan Amsterdamista. Curacao on hurrikaanialueen ulkopuolella, mutta St. Maarten ei ja olimme matkalla juuri tuona aikana. Varsinaista hurrikaania ei saarella tuolloin ollut, mutta tuulta kuitenkin sen verran, että lentokoneilla oli vaikeuksia. Soitin siis esimiehelleni ja ilmoitin olevani jumissa Karibialla ja tulevani töihin, kunhan pääsen. Harmikseni seuraavana päivänä kotimatka alkoi. 

Karibian matkakohteet ovat nyt olleet tauolla mutta haaveissani ja suunnitelmissani ne käyvät tuon tuosta. Curacaon naapurisaaret Aruba ja Bonaire ovat listalla. St. Maartenillekin on palattava, sillä sieltä lähtee laivat Anguillalle ja Saint Bartsille. Guadeloupe ja Turks and Caicos kutsuvat myös. Noin niinkun alkuun.





St. Maartenilla hotellini oli Marigon kaupungissa Hotel Beach Plaza. Hotellin johtajalla oli suomalainen vaimo, Terttu, ja tästä hyvästä sain maanmieheltäni hieman erilaisia etuuksia, kuten merinäköalahuoneen.

Kuvassa Marigot Bay. 

 

Joulua eli kesää odotellessa

Tervetuloa blogiini. Kirjoittelen tänne matkoistani, matkasuunnitelmistani, matkahaaveistani ja jo menneistä matkoistani. Ja ehkä vähän muustakin, esim. joogasta. 

Tällä hetkellä odottelen joululomaa, joka tarkoittaa kohdallani matkaa kesään. Olen menossa Koh Lantalle kahdeksi viikoksi. Lennän Aurinkomatkojen suoralla lennolla Phuketiin, josta laivalla seuraavana päivänä Koh Lantalle. Odotan jo pelkkää lentomatkaa kovasti, sillä pääsen ensimmäistä kertaa businessluokkaan. Finnairhan muutti Phuketin tilauslennot reittilennoiksi ja siinä yhteydessä minulle kävi niin sanotusti munkki. Olin ostanut paikat comfort-luokkaan, joka nyt tarkoitti sitä, että pääsin suhteellisen edullisesti businessluokkaan, josta olin haaveillut piiitkään. Onneksi lento kestää n 11 tuntia, niin saan nauttia businessluokan yleellisyydestä riittävän kauan. 

Koh Lantalla yövyn ensimmäisen viikon Time for limen bungalovissa, joka tukee paikallista eläinsuojelua http://www.lantaanimalwelfare.com/. Tarkoituksenani on käydä tutustumassa paikkaan, ulkoiluttaa koiria, silitellä ja hoivata kissoja, sekä viedä avustusta heille (rahaa ja tarvikkeita). Toisen viikon majoitun Banana garden homen bungalovissa. Tämän vieressä sijaitsee joogapaikka, jonne on tarkoitus tulla joogaamaan myös ensimmäisellä viikolla. Matka on siis melkolailla valmiiksi suunniteltu, nyt pitää vain jaksaa odottaa joululoman alkuun. 

Tämä on neljäs matkani Thaimaahan. Vuonna 2007 kävin enimmäisen kerran Phuketissa Aurinkomatkojen matkalla, seuraavana vuonna tein omatoimimatkan Koh Makin saarelle ja jouluna 2012 olin Koh Jumin saarella. Phuketiin en erityisemmin ihastunut, mutta näistä pienistä ja melko rauhallisista saarista olen pitänyt. Koh Lantaan päädyin tänä vuonna ehkä juuri tuon eläinsuojelujärjestön vuoksi. 

Koh Jumilta:

Koh Makilla käydessämme en vielä harrastanut joogaa, mikä on harmi, sillä Petri Räisänen pitää siellä nykyään joogaretriittejä, yleensä tammikuussa. Siinä yksi hyvä syy palata saarelle. 

 
 Thaimaassa onneksi saaria riittää, joten monta matkaa suuntautunee tulevaisuudessakin vielä tähän hyvän ruoan ja pitkien rantojen maahan.

Malediivit, Helengeli Island resort. Hiihtolomalla 2010.